Rauhoittuminen
Istuskeltiin kivellä ja katseltiin henkeäsalpaavaa maisemaa. Puuraja oli jäänyt monta sataa metriä alemmas ja laavakiveä oli silmänkantamattomiin.
Istuttiin ja katseltiin. Istuttiin lisää, eikä puhuttu. Pitkään aikaan ei ollut mitään häiriötekijöitä. Ei autoja, ihmisiä, eikä turhaa hälinää. Ajantaju katosi ja huomasin, ettei päässä ollut vilissyt minkäänlaisia ajatuksia. Havahduin rauhallisuuden tunteeseen, jonka loppumista en olisi halunnut kokea niin nopeasti.
Heijastus
Käytiin Ruotsissa katsomassa kuinka heillä on kaikki paremmin, mutta tavalliselta tuntui. Kauppaketjut tyrkyttivät samoja tuotteita ja ihmiset kulkivat samoissa iloissa, huolissa ja murheissa kuin mekin. Jossain hienoja taloja kuin Westendissä ja luonto melkein yhtä hieno kuin Porkkalanniemessä
Hieno reissu halki ja poikki Ruotsin. Koitin tosiaan katsella ja kuvata mikä on toisin kuin meillä, ja erojakin kyllä löytyi.
Kuohuvaa Kantvikissa
Lauantai-iltana lähdettiin kävelylle ja löydettiin itsemme Kantvikin venesatamasta. Istahdettiin kuppilan terassille kuplivan kuohujuoman kanssa. Melkein väittäisin, että meidän Kantvikin baarissa on koko Kirkkonummen parhaat maisemat. Silloin kun aurinko paistaa, se tosiaankin paistaa tälle terassille koko päivän.
Vietettiin koko ilta melko lailla hiljakseltaan istuen auringon lämmössä. Matalalta paistavan auringon säteet kuumottivat naamaa muutaman tunnin päästä. Kotona kun otti aurinkolasit pois, niin naama oli kuin pesukarhun pään negatiivi. Rasvata piti, jotta punotus tasaantuisi nopeammin
Orvokit
Siitä ne löytyi. Kirkon edestä. Korotetusta kukkapenkistä, jota ympäröi jykevä kivimuuri. Valtava määrä orvokkeja erivärisinä loistaen. Hieman häkellyttävä näky, jota moni muukin jäi ihmettelemään. Kauniisti toteutettu keskelle vanhan kaupungin idylliä.
Matkustellessa huomaa kuinka kaupungit panostavat viheralueisiin eri tavoin. Puistojen rauhallisuus ja istutusten tuoksuva kauneus luovat vastakkaisuuden keskustan kiireelle ja metelille. Onneksi kaupungit eivät ole vain betonia ja pikeä.
Veneily
Venettä minulla ei ole ollut pitkään aikaan, eikä suunnitelmissa ole sellaista edes hankkia enää. Ystäväni tietävät viimeisen veneeni huolet ja murheet. Olen todellakin saanut pahempaa veneilykarmaa, kuin olisin mielestäni ansainnut.
Vuosia vietimme kaikki kesälomat Itämeren hienoissa saaristovesissä. Paljon mahtavia hetkiä olemme kokeneet ja kaipuu veneilyyn on tavallaan jäänyt. Mahtavat aallokot, rasvatyyni aava selkä, autiot luodot ja saaristomeren valloittava luonto. Kaiken tuon lisäksi on orastava kaipuu kuvan fiilikseen.
Aallonmurtaja
Pitkä kävelyreissu päättyi aallonmurtajalle. Korkea ja pitkä betonimuuri esti näkymän merelle, mutta aallonmurtajan päässä avautui pyöreä avoin tasanne, jossa oli myös kahvila. Ihana istua jakkaralle ja lepuuttaa jalkoja.
Olivat rakentaneet veneilijöitä ohjaamaan pookin murtajan kärkeen. Kahvila levittäytyi sen joka puolelle, joten kokonaisuuden havainnoi varmasti kaukaa mereltä. Hieno paikka nauttia kahvi ja pieni kuohuva.
Uusi ja vanha
Nykymenon mukaan pitäisi varmaan ensin sanoa, että kuva sisältää tuotesijoittelua. Tähän on tultu ja se on pakko mainita. Samalla haluan kertoa, että en ole saanut kuvan julkaisemisesta pienintäkään palkkiota. Kuvani ovat täysin riippumattomia, enkä saa mistään mainostuottoja.
Joka tapauksessa uuden ja vanhan asettaminen samaan kuvaan luo perspektiiviä nykyajasta. Joskus arkkitehdit onnistuvat luomaan yhtenäisiä rakennuskokonaisuuksia. Toisinaan taas uudisrakentaminen ei istu ollenkaan vanhan viereen. Kauneus on aina katsojan silmässä.
Lahoava vene
Iso puulaiva oli jätetty aikaa sitten rannalle lahoamaan. Suolaisen kostea meri-ilma ja myrskyjen nostattamat aallot olivat mädättäneet puut ja syövyttäneet metallit. Emäpuu, kaaret ja kansihylly olivat vielä osin tallella. Jäljellä olevista runkorakenteista pystyi kuvittelemaan laivan muodon ja koon.
Tätä hylkyä tuli katseltua, kosketeltua ja ihmeteltyä tuntikausia. Valot ja varjot taistelivat rakenteiden välissä. Kuvia tuli otettua kaukaa ja läheltä, rungon sisältä ja ulkoa. Hiekan läheltä ja pois mädäntyneen kannen korkeudelta.
Kotimaan matkailu
Matkustelen mielestäni paljon, vaikka työ haittaa tätä harrastusta huomattavasti. Menen vaatimattomasti, enkä kaipaa matkoillani mitään loistoa. Sen vuoksi kotimaan matkailu pienillä paikkakunnilla antaa minulle valtavasti.
Kun asettaa kyläkaupan kulmalle polkupyörän ja istahtaa lastauslaiturille syömään banaania ja juomaan limpparia. Aina joku tulee viereen istumaan ja juttelemaan. Näin olen käynyt monta hauskaa ja vakaavampaakin keskustelua Suomen pienissä kylissä, mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Meillä on monipuolinen maa ja värikäs kansa.
Äitienpäivä
Toukokuun toinen sunnuntai on tullut. Mielen valtaa taas surun ja menetyksen tunne.
Eino Leino; ” Elä murehdi turhia, äitini mun, me tullaan, tullaanhan kyllä, me tulemme poskin niin lämpimin, meill’ onhan villaista yllä, ja jos kylmäksi jää sormi yks tai tää, sun suukkosi kyllä sen lämmittää.”
In honor of the Best Mother who ever lived
Kevät
Termistä kasvukautta ei ollut vielä kauankaan, kun – puff – luonto räjähti käyntiin. Kukkapenkistä pilkistää krookuksien, tulppaanien ja pionien hennot alut. Puiden silmut vihertävät ja pensaat heräävät eloon. Kaikki tapahtuu niin uskomattoman lyhyessä ajassa.
Yhtäkkiä linnut tulevat ja haikaroiden huudot kaikuvat taivaalla. Ensimmäiset kärpäset ja perhoset lentävät pihalla. Sammakot loikkivat täysien ojien pientareilla ja kohmeiset kyyt yrittävät kerätä lämpöä itseensä. Kevät elää täysillä.
Lentoonlähtö
Kävelin laituria pitkin hiljakseen toista päätä kohden kamera valmiina. Kaverilla petti hermo ja nousi lentoon. Anteeksi häiriöni.
Kylmä, mutta aurinkoinen kevätpäivä vei meidät järven rantaan. Kiipesin lintutorniin kuvaamaan järvimaisemaa ja kaislikkoa koleassa pohjoistuulessa. Alhaalla tuulettomalla laiturilla kylmyys ei tuntunut enää yhtä hyytävältä. Lämpimäksi kevään keliä ei silti voinut sanoa.
Kivikkokukka
Pitkällä rannalla oli kivikkoa silmänkantamattomiin. Siinä oli vaikea kävellä, kun kivet pyörivät kenkien alta pois. Piti oikein asetella askeleet, että pysyi pystyssä. Ranta oli kuitenkin taivaallisen kaunis.
Lähellä vesirajaa kivikon päällä oli pitkänä ruskeana nauhana rakkolevää. Kivikkoranta aaltoili ylöspäin loppuen kaukana ylhäällä lyhyeen ruohikkoon ja katajapensaisiin. Pienet mainingit kolisuttelivat rannassa kiviä ja aurinko häikäisi tyynen meren pinnasta.
Pääsiäinen
Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla. Omalta kohdaltani uskonnollisuus ei ole pääasia, muttei poissaolevakaan.
Joka tapauksessa aivan ihana taas päästä askartelemaan pajunkissojen, koivunoksien ja maalattavien kananmunien kanssa. Istutella rairuohot, valmistaa lampaanpaisti ja uunijuustoa. Nuoret trullit tulevat taas virpomaan ja jätkänkynttilästä taidan loihtia oman pääsiäiskokon. Aikaa riittää varmasti myös jumalanpalvelukselle.
Kalastajat
Kaverukset, tai mahdollisesti jopa veljekset, olivat kokemassa katiskoja. Adrianmeri tarjoili antimiaan herroille, jotka näyttivät etenevän katiskalta toiselle ilman minkään kiireen tai huolen häivää. Jos pelkästään tuosta hommasta saa elannon, niin tulee aika leppoisasti. Ainakin hyvällä säällä ja saaliilla.
Istuskelin laiturin päässä kuluttamassa aikaa katsellen maailman menoa. Täällä aika tuntui kuluvan leppoisan rauhallisesti. Kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Kaikki eteni hitaan jouhevasti.
Räntäsade
Olin joutunut olemaan räntäsateessa pari tuntia. Kai kolmekin. Tuo raskas ja kaiken kasteleva sade oli tunkeutunut jo aluspaidalle saakka, tunkien kerrospukeutumisesta lämmön pois. Vilu oli ollut vieraana jo jonkin aikaa. Kesti pitkään lämmetä, kun kylmä oli päässyt jo luihin ja ytimiin asti.
Voiko epämiellyttävämpää säätä vielä olla? Ei varmaankaan, jos on pakko olla ulkona. Tämä oli todellinen koiranilma – tempo da cani.
Iltajää
Alkukeväästä on onneksi jo hieman valoisaa työpäivän jälkeenkin. Nopeasti ulkovaatteet päälle ja meren rantaan kuvaamaan päivän viimeisille valoille. Illan tai aamun valo on paljon tunteikkaampi, kuin keskipäivällä. Värimaailma on joka kerta hieman erilainen, tai sitten oman mielen tunnelma muuttaa kuvaa.
Joka tapauksessa tyydyn ilmeisesti vähään, koska viihdyn ja nautin istuskelusta meren äärellä - talvellakin. Ilta hämärtyy ja lintuparvi lehahti lahden yli kotipuihin nukkumaan. Haaleanpunainen kuu nousee metsikön takaa ja pakkanen kiristää otettaan yöksi. Viimeisiä kuvia ottaessani päätin laittaa saunan lämpiämään, kunhan pääsen kotiin.
Valotaidetta
Kirkkonummella oli kallion jyrkänteelle tehty valotaideteos. Se houkutteli uteliaita ihmisiä tutustumaan. Ohikulkijoiden päät kääntyilivät vähän väliä valaistua, pitkää kallioseinää kohden.
Jyrkänne puineen ja pensaineen erottui nyt hillitysti valaistuna kauas asti. Sinisävyisenä se sopi talven maisemaan, vaikka kuvaushetkenä ei lunta ollutkaan. Kuljin kävelytietä edestakaisin etsien hyvää kuvauskulmaa. Olisiko ottanut koko Kirkkolaakson kuvaan vai tyytyäkö rajattuun otokseen kalliosta. Jälkimmäisestä tuli parempi.
Meri
Meri on aina viehättänyt minua monimuotoisuudessaan. Sen värit, valot, äänet ja muodot vaihtelevat jatkuvasti. Aamuruskon kuultava puna muuttuu illaksi siniharmaan sateen uduksi. Tyyni pinta rikkoutuu tuulen tuomaksi kimalteeksi jääden odottamaan vaahtopäitä.
Kesän painostava kuumuus pitää pinnan rasvatyynenä ja hiljaisuus humisee korvissa. Toisinaan meteli on korvia huumaava tavarajunan jylinää. Tuuli hakkaa aaltoja vieden vaahtopäitä mennessään herättäen kunnioitusta.
Lumipeite
Vihdoin kauan kaivattu valkoinen harso oli laskeutunut yön aikana. Kovinkaan paljon ei lunta ollut satanut, mutta oli muuttanut mustan luonnon valkoiseksi. Oli pakko lähteä kävelemään ja ihastelemaan muuttunutta maisemaa. Kamerat kyljille ja Kantvikia kiertämään.
Luonto vaikuttaa meihin, vaikka emme sitä aina huomaa. Syksyn synkkyys, talven valkeat lumipeitteet, kevään luoma uuden alku ja kesän lämpö. Vuodenajoilla on väistämätön vaikutus meihin niin hyvässä, kuin pahassa.
Uimaan
Jätettiin reppu ja kengät rannalle. Kilpaa juostiin mereen pehmeää rantahiekkaa pitkin. Vaikka ilma oli helteinen ja hiekka kuuma, yllätti lähes hyytävän kylmä Atlantin vesi ihon. Vauhti pysähtyi, kun vesi ulottui puolireiteen. Kylmä vesi ei antanut myöden mennä syvemmälle.
Kahlailtiin turkoosissa rantavedessä hiekkapohjan hyväillessä varpaita. Koiteltiin rohkaista toisiamme uimaan, mutta muutaman minuutin kuluttua piti nousta lämpimälle rantahiekalle lämmittelemään varpaita. Ei tullut sitten uitua koko reissun aikana.
Puro
Talvinen puro ei ollut vielä saanut jääpeitettä. Vesi virtasi lumisten penkkojen keskellä kohti jokea ja merta. Kävelin puronvartta pitkän tovin. Se teki rajan pellolle ja metsälle, kunnes kaartui tiheään kuusikkoon sammalten sekaan. Se kiemurteli ja kaarteli. Jossain kohtaa lorisi ja ilakoi yrittäen viedä sateisen syksyn vedet pois metsästä.
Teki mieli tehdä männyn kaarnasta vene, oksan tikusta masto ja koivun kaarnasta purje. Harmitti, ettei tullut puukkoa mukaan kävelyreissulle.
Espoon eteläreunalla
Vietettiin tammikuun alun viikonloppua Espoon eteläreunalla. Koko viikonlopun satoi vettä, eikä talvesta tietoakaan. Ilman jääpeitettä oleva meri piti ilman lämpimänä ja kosteana. Matalalla laahustava pilvimassa levitti harmautensa kaikkialle jättäen auringon näkymättömiin.
Sadekuurojen välissä pääsimme onneksi kävelylle. Varikset raahautuivat saarelta toiselle ja joutsenet uivat laiskasti rantaviivaa pitkin. Luontoa vaivasi alakulo.
Laiska aurinko
Tänä talvena ei aurinko ollut juurikaan näyttäytynyt. Vesisade piiskasi maata lähes päivittäin ja pilvet viistivät maata pitkin. Maa oli pysynyt synkän mustana, eikä pakkaspäiviä ollut, kuin vasta joulukuun lopulla. Ilma kylmeni ja kirkastui. Yöllä oli tullut hieman lunta ja aamu valkeni kuulaana.
Aurinko nousi laiskasti puurajan yläpuolelle. Väsyneenä se huokaisi puolenpäivän jälkeen ja painui takaisin pitkien kuusten taakse. Koetin ottaa kaiken irti lyhyestä päivästä ja vaakasuoraan paistavista auringonsäteistä.
Jouluvalot 2
Valokuvaamisessa mielikuvituksesi asettaa rajat siihen, millaisia kuvia saat aikaan. Hyppää boxista ulos ja koita jotain uutta. Kierrä, heiluta, tärisytä tai tanssi vaikka polkkaa kameran kanssa pitkällä valotusajalla. Ei sinulle mitään pahaa siinä tapahdu. Jos joku näkee varsinkin tuon polkan tanssimisen, saatetaan sinusta kylillä puhua vielä pitkään. Ja mitä sitten, jos kuva miellyttää sinua.
Tästä kuvasta, jos ketä kiinnostaa. ISO100 – 18mm - F/3.5 – 2,5 s.
Puinen rakennelma
Rannalla seisoi yksinäisenä puinen rakennelma. Se oli rikottu, palanut ja lahonnut. Jätetty aloilleen, kun käyttötarkoitus ei enää kelvannut kenellekään. Liian vaikea tai kallis kunnostaa. Vanhanaikainen, eikä enää muodissa. Mikä sitten oli ollutkin, ei keksitty.
Kuvaajalle taasen sormia kihelmöivä kohde. Erilaisia muotoja ja värejä. Puu lähes kosketti ja puhui. Olisi ollut varmasti mielenkiintoisia tarinoita kuultavana, mutta matka jatkui ja erosimme mietteliäinä, mutta hymyssä suin.
Talviaamu
Herättiin aikaisin ja aamupuuron jälkeen lähdettiin kävelylle. Strömsbylahden etelärannalla istuskeltiin kaatuneella puunrungolla. Talven hailakka auringonvalo värjäsi maisemaa. Ohut jää naksui edessä ja käpytikan kimeät kiljahdukset kuuluivat lahden toiselta puolen.
Nautimme kahvit ja eväsleivät. Mukava tapa viettää talvista pyhäpäivää. Raikasta ilmaa, liikuntaa ja etenkin mielenrauhaa. Kaikki hyvin. Minulla on niin paljon.
Kävelyllä
Viidentoista kilometrin kävelyurakka oli takana ja jalkoja kivisti. Helle oli ryystänyt kaikki juomavedet ja nälkä tärisytti jäseniä. Olimme vihdoin päässeet huipulle. Sovimme, että ennen maisemien ihastelua söisimme jotain kevyttä. Pieni kylmä huurteinen tulisi myös tarpeeseen.
Syödä ei pitänyt paljon ja pieni olutkin olisi riittävä, sillä matkaa takaisin olisi vielä yhden reissun tarpeiksi. Kahvin jälkeen katsastimme rauhassa maisemat ja lähdimme pitkälle paluumatkalle. Väsyneinä kengänkärkiä tarkkaillen.
Perkele
Balttien ukkosenjumala Perkele oli tulossa. Salamat välkkyivät horisontissa ja nousuvirtaukset olivat kääntäneet tuulen pilvimassaa kohden. Ennen sateen tuloa laitoin kameran jalustan päälle ja ryhdyin kuvaamaan lähestyvää ukonilmaa.
Kuuma ja kostea kesäpäivä saisi arvoisensa päätöksen. Valtavan kokoinen rintama alkoi muistuttaa maaottelua. Norjan Thor, Kreikan Zeus, Rooman Jupiter, Kiinan Lei Gong ja Japanin Raiden kolisuttelivat menemään yhdessä Balttien Perkeleen kanssa pitkin taivaankantta. Kilpailun tuoksinassa kipinät sinkoilivat salamoina kumean jylinän saattelemana.
Jouluvalot
Oli marraskuun puoliväli, kun asentelin pihalle jouluvaloja. Ensin piti viritellä vaijeri varaston seinästä talon seinään. Siihen sitten tikkailta kurkottaen valonauhaa kiinni nippusiteillä. Töpseli kiinni ajastimeen ja sähköt sai varastosta.
Pimeän tultua jouluvalot syttyivät herättäen mielenkiintoni ja uteliaisuuteni kameran kanssa. Pitkään istuskelin kylmällä terassilla ja kuvasin valoja tavoilla, joita vain mielikuvitukseni saattoi keksiä. Hauskaa ja terapeuttista puuhaa.
Lumisade
Aamupäivällä tuli hieman lunta. Sellaisia isoja hiutaleita, joita pienenä yritettiin pyydystää kielellä. Eivät ne oikein maahan jääneet, vaan sulivat päivän aikana pois. Muistuttivat kuitenkin talven tulosta ja renkaiden vaihdosta.
En ole syksyihminen. Pimeä painaa mielen alas sineen ja tumma synkeys seuraa sinua. Olit sitten menossa töihin tai tulossa sieltä. Lumi toisi valoisuutta loppusyksyn ankeuteen ja valaisisi myös mielen. Olen valmis lyhyempään syksyyn silläkin riskillä, että talvi olisi pidempi.
Kala
Saavuttiin kalasatamaan, jossa veneet odottivat merille lähtöä. Verkot ja kalalaatikot tuoksuivat joka paikassa. Kissoja kierteli jaloissa ja jäitä nostettiin aluksiin.
Istuin laiturille yhden veneen vierelle ja seurailin miehistön touhuja. Teki mieli kuvata heidän valmistautumista kalastukseen, mutta en kehdannut. Jäin kuvaamaan kaloja, jotka oleilivat veneen varjon turvassa. Puolen tusinaa kalastajaa kannella havahdutti minut. Nauroivat ilmeisesti touhujani. Ei ollut yhteistä kieltä, eivätkä ymmärtäneet, kun koetin näyttää kameran ruudulta otosta.